Peruskoulun päättötutkinnot ja -todistus

Vanhin poikamme on peruskoulun päättötutkintovaiheessa. Päätimme seitsemännen luokan alkaessa, että hän ei enää osallistu mihinkään välikokeisiin, vaan käy suoraan tenttimässä aineen kerrallaan pois. Kotikoululaisella päättötodistuksen arvosanat nimittäin määräytyvät niin sanotun erityisen tutkinnon eli loppukokeen perusteella eikä yläluokkien välikokeiden numeroilla ole siihen vaikutusta, toisin kuin koululaisilla.

Ensimmäiset päättötutkinnot olivat heti seitsemännen luokan keväällä, ja joka vuosi poika on tenttinyt joitakin aineita valmiiksi. Eri aineiden erityiset tutkinnot ovat hyvinkin erilaisia. Esimerkiksi matematiikan loppukokeena oli yhdeksännen luokan valtakunnallinen matematiikan koe. Äidinkielen erityiseen tutkintoon taas täytyi kirjoittaa seitsemän kirjallisuusainetta, pitää esitelmä ja suorittaa kielitiedon koe; lisäksi veimme oma-aloitteisesti näytille pari pojan kaunokirjallista tuotosta. Äidinkielestä muuten tuli täysi kymppi!

Nyt suurin osa aineista on suoritettuna; ensi keväänä on edessä vielä ruotsin, englannin ja liikunnan suoritus. Tällä hetkellä lukuaineiden keskiarvo on 8,4 - pari hädin tuskin läpi mennyttä taito- ja taideainetta tosin laskee kokonaiskeskiarvon alle kahdeksan. Mielestäni todella hieno suoritus koko koulunsa kotoa käsin suorittaneelta erityislapselta.

Erilaisia oppimisympäristöjä

Ihmisillä on yleisesti käsitys, että kotiopetus (samoin kuin pienten lasten kotihoito) tarkoittaa automaattisesti maailman kutistumista neljän seinän sisään ja eristäytymistä muusta yhteiskunnasta. Kotikoululaisen oppimisympäristöt voivat kuitenkin olla hyvinkin moninaisia:

Kotioppimista voi haluttaessa tai tarvittaessa täydentää ohjatulla opiskelulla kodin ulkopuolella, esimerkiksi erilaisissa kerhoissa tai kursseilla.

Joskus on puolestaan mukavaa viedä kotona aikaansaatua muidenkin nähtäville - kuopuksen ympäristö- ja luonnontiedon opintojen sivutuotteena syntynyt kotiseudun muuttumista kuvaava valokuvanäyttely oli esillä kirjastossa ja sai mainosta paikallislehdessäkin:

Tuskin haluat ostaa vokaalia?

Yllätys, yllätys: vokaalit eivät ole 9-vuotiaan kuopuksen rakkaimpia kiinnostuksen kohteita! Ajattelin, että pitkän vokaalin ja diftongin käsite jäisivät paremmin mieleen, jos hän muodostaisi niitä irtokirjaimista keittiön oveen (kyllä, nuo vuosien takaiset kirjaimet kaivettiin taas esille ja poika askarteli niihin täydennystäkin). Ja kun oppii vokaalit, on helppo muistaa, että kaikki loput ovat konsonantteja!

(ey ja iy ovat sopivasti vähän sivussa, sillä niiden asema diftongien joukossa on erikoinen; molemmat esiintyvät vain muutamissa sanoissa, esim. leyhytellä, tekeytyä, vihkiytyä, eikä iy esiinny ollenkaan ensimmäisessä tavussa.)

Vieraileva kouluttaja

Meille tarjoutui viime talvena mahdollisuus saada kotiimme vieraileva kouluttaja, kun Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelija Inka Tolonen oli vailla harjoittelupaikkaa. Inka suunnitteli ja toteutti 30 tunnin opetuskokonaisuuden, johon kuului liikuntaa ja luovaa toimintaa. Hän on myös kuvataiteilija, ja lapset pääsivät kokeilemaan eri taidetekniikoita oikein asiantuntijan opastuksella!

Liikuntaa harrastettiin sisällä ja ulkona, ja välillä rentouduttiin. Jakson lopuksi lasten luovuuden tuloksia vietiin näytille kirjastoon.

Kotioppiminen tapahtui tässä projektissa paitsi omassa kodissamme myös Inkan kodissa, ulkona luonnossa ja kirjastossa.

Tavallinen, hieno päivä

Taas hieno päivä! Ei siis varsinaisesti sään puolesta, sillä on satanut lähes tauotta jo viikon, ja tänään tuulee sen verran rajusti, että pitkään jatkunut ruska taitaa saada surkean lopun... Mutta aamupäivällä oli jälleen yksi erityinen hetki, jolloin sain iloita perheessämme vallitsevasta oppimisen hengestä. Seiskaluokkalainen laski isänsä pyynnöstä tämän piirtämän kaivinkoneen kauhan pinta-alaa, neljäsluokkalainen perehtyi kirjastosta lainaamaansa "Sarjakuvapiirtäjän käsikirjaan" ja ekaluokkalainen mittaili kartasta Saimaan saaria ja muunsi millimetrejä kilometreiksi! Kaikki tämä siis varsinaisen "koulupäivän" ulkopuolella.

Ja tässä vielä kuva ylpeästä seiskaluokkalaisesta "kotitaloustunnilla" valmistamansa teetarjoilun äärellä:

Eräs kesäinen koulupäivä

Oppiminen on osa elämää - kotikoulumme ei ole koskaan varsinaisesti "lomalla". Kesäisin tosin retkeilyltä ja uimarannalla lojumiselta ei jää yhtä paljon aikaa kirjalliselle opiskelulle kuin talvisin, mutta sitäkään emme lopeta kokonaan, jotta ei ole syksyllä taas vaikea tottua kirjatehtäviin. Saamme myös pitää muodollisen opiskelun tuokiot - "oppitunnit" - mahdollisimman lyhyinä ja vähissä, kun opiskelu jakautuu tasaisesti koko vuodelle.

Tässä välähdyksiä erään kesäisen päivän hetkestä, jolloin kukin lapsista omistautui oppimiselle omalla tavallaan:

Kuudesluokkalainen lojuu sohvalla lukemassa pyjamasillaan - olisikohan scifiä? Vieressä muita mielilukemisia, esim. Tähdet ja avaruus -lehti sekä "Elävää matematiikkaa".

Kolmasluokkalainen tekee matematiikan tehtäviä pikkuveljen synttärikakun jäännösten vieressä...

... ja juuri seitsemän vuotta täyttänyt tuleva ekaluokkalainen kokoaa maailmankarttaa nähtävyyksineen.

Oppimista on kaikkialla joka hetki - oppimista voi toisinaan tapahtua siihen varta vasten varatussa paikassa, varta vasten varatulla ajalla ja välineillä tai spontaanisti ja suunnittelematta, paikan ja hetken mahdollisuuksia hyödyksi käyttäen, sitä voi tapahtua ohjattuna tai omin päin, lukemalla, kuulemalla, näkemällä, tekemällä, tuntemalla... Jokaisella on oma oppimistyylinsä, ja samakin ihminen oppii eri asioita eri vaiheissa eri tavoin. Kotona pyrin tarjoamaan lapsille monipuoliset oppimismahdollisuudet, jotta kukin löytäisi omat tapansa oppia. Elämystä pidän oppimisessa tärkeänä.

Välähdyksiä kotikoulusta

Tältäkin kotikoulu voi joskus näyttää... Sisustuksen hienot yksityiskohdat eivät oikein pääse esiin, kun lasten isot projektit valtaavat alaa!

Esikoululaisella oli kuvanottohetkellä meneillään merirosvokausi, joka herätti myös siitä asti jatkuneen kiinnostuksen purjelaivoihin. Legoista ja Duploista on syntynyt monta purjelaivaa, usein varsin yksityiskohtaisesti mallin mukaan, kuten tämäkin versio köysistöineen (purjeeksi ei sillä hetkellä löytynyt valkoista):

Se on sittemmin vaihtunut intohimoiseen kiinnostukseen ritariaikaa kohtaan, ja kirjastosta löytyikin onneksi monta todella perusteellista kirjaa linnoista, ritarien varusteista, aseista, feodaaliyhteiskunnasta, elämästä linnoissa jne. Olen itsekin saanut uutta tietoa! Tietenkin on myös valmistettu ritarinvarusteita saatavilla olleista materiaaleista - syntymäpäivätoivelistassa on mm. paksua metallifoliota ja rautalankaa aidon oloisia varusteita varten!

Tunnelmallinen kuva talvisesta "liikuntatunnista" (ja kuten huomaatte, välineet eivät ole ihan viimeistä huutoa...):

Mielestäni on suuri puute, että shakki puuttuu suomalaiskoulujen opetusohjelmasta! Esikoululaisen ja kolmasluokkalaisen shakkiottelu:

Pehmolelujen mielenosoitus (olimme juuri elämänkatsomustiedossa puhuneet sellaisen yhteiskuntajärjestelmän mahdollisuudesta, jossa ei käytettäisi rahaa):