maanantai 2. tammikuuta 2012
Kotikouluarkea
Yllä 6-vuotiaan kirjoittama tarina; tässä teksti selkokielellä: "Heräsin. Kuuntelin. Hytissä paloivat valot. Sitten kuului ääni, joka sanoi: 'Kädet ilmaan!' Sitten varjoista tuli miekkonen, jolla oli konepistooli."
Periaatteessa opiskelemme ilman vapaapäiviä - elämähän on oppimista! - mutta koulujen loma-aikoina otamme kieltämättä hiukan rennommin, tai ainakin opiskelemme hiukan eri tavalla. On kuitenkin hauska huomata, kuinka lapset opiskelevat koko ajan! Esimerkiksi jonakin kuvitteellisena aamuna yksi lapsista täyttää sanaristikkoa, toinen askartelee joulukortteja ja kolmas rakentelee Legoilla - monipuolista oppimista, unschoolingia parhaimmillaan! Välillä puuhat vaihtuvat: ristikon täyttäjä siirtyy kehittelemään matemaattisia teorioita (12-vuotias!), askartelija alkaa lukea (9-vuotias on oppinut hitaahkosti lukemaan, joten heppalehtien sarjakuvat ovat mitä soveliainta lukuharjoitusta) ja Legoilla rakenteleva eskari-ikäinen ryhtyy auttamaan äitiä sämpylöiden leipomisessa. Päivän mittaan ohjelmaan ehtii kuulua vielä vaikkapa äidin ääneen lukemaa klassikkokirjallisuutta (tällä hetkellä menossa Charles Dickensin "Joululaulu"), yhdessä laulamista, pari tuntia leikkimistä lumihangessa, pelejä ja englannin- tai ruotsinkielinen lastenelokuva.
Unschooling on ihan hyvä idea, jos onnistuu järjestämään ympäristön ja olosuhteet sopiviksi. Kun taloon ei hankita mitään tyhjänpäiväistä, vaan lelut, pelit, kirjat ja elokuvat on valittu oppimista silmällä pitäen, ei ainakaan alkuopetusvuosina tarvita juurikaan muodollista opetusta. Tietysti asia riippuu lapsen kyvyistä ja taipumuksistakin. Jotkut lapset ovat kiinnostuneita kaikesta, jotkut taas pitäytyvat muutamaan harvaan kiinnostuksen kohteeseen, ellei heille aktiivisesti tarjota muutakin. Radikaaleimmat unschooling-ihmiset ovat sitä mieltä, että täyttäköön lapsi päivänsä täysin oman mielenkiintonsa mukaan vaikka tietokonepeleillä - oppimista se on sekin. Olen kuitenkin huomannut, että tuollainen asenne johtaa helposti oppimisen yksipuolisuuteen; vanhempien velvollisuus on mielestäni ainakin tutustuttaa lapsi kaikkiin kulttuurin saavutuksiin, jotta lapsi tietäisi, mistä kaikesta voi valita! Ja kun suomalaisvanhempien toive kai yleensä on, että lapsi saisi peruskoulun päästötodistuksen, peruskoulun oppimäärän vaatimukset joutuu jollakin lailla ottamaan huomioon, joten mikään oppiaine ei saa jäädä lapselle kokonaan vieraaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)