En vielä malttanut lopettaa!

Löysin arkistoistani niin kivoja kotiopetuskuvia vuodelta 2013, etten malttanutkaan päättää kirjoittelua loppukaneettiin! Kävi vähän kuin säveltäjä Heikki Klemetille, jolta ilmestyi vuonna 1945 omaelämäkerrallinen teos "Viimeiset kuvat" ja seuraavana vuonna "Ei ne olleetkaan viimeiset"... :D

Silloisen ekaluokkalaisen touhuja:

Poika keksi harjoitella koripunontaa jäätelötikuilla.

Lätynpaisto puuliedellä sujui!

Kirjoitusharjoittelua lempiaiheesta...

Ekaluokkalaisen ja neljäsluokkalaisen yhteisiä juttuja:

Neljäsluokkalainen kokosi Kuun karttaa esittävän palapelin ja ekaluokkalainen kolmiulotteisen maailmankartan nähtävyyksineen.

Legoilla rakenneltiin joka päivä ja paljon! Se kehittää kuulemma matemaattista ajattelua, ja matematiikka onkin nykyään molempien vahva laji - no, en tiedä, onko näillä asioilla yhteyttä...

Muita neljäsluokkalaisen oppimiskokemuksia:

Keppihevosia syntyi kuin liukuhihnalta...

Pienemmät hevoset saivat tallin ja muut pikkuotukset talon.

Välillä täytyi voimistella!

Ja sitten taas askartelemaan - tällä kertaa syntyi tupsukoista ja helmistä söpö toukka.

Seitsemäsluokkalainen omassa oppimistyössään:

Legoilla rakentelu maistui hänellekin. Matematiikka oli ja on lempiaineita.

Myöhemmin samana päivänä harjoiteltiin puuron keittoa - kotitalous ei kuulunut suosikkeihin.

Kätköistä löytynee muitakin kuvia, joten ehkä toiste lisää... Tulee tässä samalla järjestettyä digikuva-arkistot!

Peruskoulun päättötutkinnot ja -todistus

Vanhin poikamme on peruskoulun päättötutkintovaiheessa. Päätimme seitsemännen luokan alkaessa, että hän ei enää osallistu mihinkään välikokeisiin, vaan käy suoraan tenttimässä aineen kerrallaan pois. Kotikoululaisella päättötodistuksen arvosanat nimittäin määräytyvät niin sanotun erityisen tutkinnon eli loppukokeen perusteella eikä yläluokkien välikokeiden numeroilla ole siihen vaikutusta, toisin kuin koululaisilla.

Ensimmäiset päättötutkinnot olivat heti seitsemännen luokan keväällä, ja joka vuosi poika on tenttinyt joitakin aineita valmiiksi. Eri aineiden erityiset tutkinnot ovat hyvinkin erilaisia. Esimerkiksi matematiikan loppukokeena oli yhdeksännen luokan valtakunnallinen matematiikan koe. Äidinkielen erityiseen tutkintoon taas täytyi kirjoittaa seitsemän kirjallisuusainetta, pitää esitelmä ja suorittaa kielitiedon koe; lisäksi veimme oma-aloitteisesti näytille pari pojan kaunokirjallista tuotosta. Äidinkielestä muuten tuli täysi kymppi!

Nyt suurin osa aineista on suoritettuna; ensi keväänä on edessä vielä ruotsin, englannin ja liikunnan suoritus. Tällä hetkellä lukuaineiden keskiarvo on 8,4 - pari hädin tuskin läpi mennyttä taito- ja taideainetta tosin laskee kokonaiskeskiarvon alle kahdeksan. Mielestäni todella hieno suoritus koko koulunsa kotoa käsin suorittaneelta erityislapselta.

Eräs kesäinen koulupäivä

Oppiminen on osa elämää - kotikoulumme ei ole koskaan varsinaisesti "lomalla". Kesäisin tosin retkeilyltä ja uimarannalla lojumiselta ei jää yhtä paljon aikaa kirjalliselle opiskelulle kuin talvisin, mutta sitäkään emme lopeta kokonaan, jotta ei ole syksyllä taas vaikea tottua kirjatehtäviin. Saamme myös pitää muodollisen opiskelun tuokiot - "oppitunnit" - mahdollisimman lyhyinä ja vähissä, kun opiskelu jakautuu tasaisesti koko vuodelle.

Tässä välähdyksiä erään kesäisen päivän hetkestä, jolloin kukin lapsista omistautui oppimiselle omalla tavallaan:

Kuudesluokkalainen lojuu sohvalla lukemassa pyjamasillaan - olisikohan scifiä? Vieressä muita mielilukemisia, esim. Tähdet ja avaruus -lehti sekä "Elävää matematiikkaa".

Kolmasluokkalainen tekee matematiikan tehtäviä pikkuveljen synttärikakun jäännösten vieressä...

... ja juuri seitsemän vuotta täyttänyt tuleva ekaluokkalainen kokoaa maailmankarttaa nähtävyyksineen.

Oppimista on kaikkialla joka hetki - oppimista voi toisinaan tapahtua siihen varta vasten varatussa paikassa, varta vasten varatulla ajalla ja välineillä tai spontaanisti ja suunnittelematta, paikan ja hetken mahdollisuuksia hyödyksi käyttäen, sitä voi tapahtua ohjattuna tai omin päin, lukemalla, kuulemalla, näkemällä, tekemällä, tuntemalla... Jokaisella on oma oppimistyylinsä, ja samakin ihminen oppii eri asioita eri vaiheissa eri tavoin. Kotona pyrin tarjoamaan lapsille monipuoliset oppimismahdollisuudet, jotta kukin löytäisi omat tapansa oppia. Elämystä pidän oppimisessa tärkeänä.