Eräs kesäinen koulupäivä

Oppiminen on osa elämää - kotikoulumme ei ole koskaan varsinaisesti "lomalla". Kesäisin tosin retkeilyltä ja uimarannalla lojumiselta ei jää yhtä paljon aikaa kirjalliselle opiskelulle kuin talvisin, mutta sitäkään emme lopeta kokonaan, jotta ei ole syksyllä taas vaikea tottua kirjatehtäviin. Saamme myös pitää muodollisen opiskelun tuokiot - "oppitunnit" - mahdollisimman lyhyinä ja vähissä, kun opiskelu jakautuu tasaisesti koko vuodelle.

Tässä välähdyksiä erään kesäisen päivän hetkestä, jolloin kukin lapsista omistautui oppimiselle omalla tavallaan:

Kuudesluokkalainen lojuu sohvalla lukemassa pyjamasillaan - olisikohan scifiä? Vieressä muita mielilukemisia, esim. Tähdet ja avaruus -lehti sekä "Elävää matematiikkaa".

Kolmasluokkalainen tekee matematiikan tehtäviä pikkuveljen synttärikakun jäännösten vieressä...

... ja juuri seitsemän vuotta täyttänyt tuleva ekaluokkalainen kokoaa maailmankarttaa nähtävyyksineen.

Oppimista on kaikkialla joka hetki - oppimista voi toisinaan tapahtua siihen varta vasten varatussa paikassa, varta vasten varatulla ajalla ja välineillä tai spontaanisti ja suunnittelematta, paikan ja hetken mahdollisuuksia hyödyksi käyttäen, sitä voi tapahtua ohjattuna tai omin päin, lukemalla, kuulemalla, näkemällä, tekemällä, tuntemalla... Jokaisella on oma oppimistyylinsä, ja samakin ihminen oppii eri asioita eri vaiheissa eri tavoin. Kotona pyrin tarjoamaan lapsille monipuoliset oppimismahdollisuudet, jotta kukin löytäisi omat tapansa oppia. Elämystä pidän oppimisessa tärkeänä.