Kotikouluarkea

Yllä 6-vuotiaan kirjoittama tarina; tässä teksti selkokielellä: "Heräsin. Kuuntelin. Hytissä paloivat valot. Sitten kuului ääni, joka sanoi: 'Kädet ilmaan!' Sitten varjoista tuli miekkonen, jolla oli konepistooli."

Periaatteessa opiskelemme ilman vapaapäiviä - elämähän on oppimista! - mutta koulujen loma-aikoina otamme kieltämättä hiukan rennommin, tai ainakin opiskelemme hiukan eri tavalla. On kuitenkin hauska huomata, kuinka lapset opiskelevat koko ajan! Esimerkiksi jonakin kuvitteellisena aamuna yksi lapsista täyttää sanaristikkoa, toinen askartelee joulukortteja ja kolmas rakentelee Legoilla - monipuolista oppimista, unschoolingia parhaimmillaan! Välillä puuhat vaihtuvat: ristikon täyttäjä siirtyy kehittelemään matemaattisia teorioita (12-vuotias!), askartelija alkaa lukea (9-vuotias on oppinut hitaahkosti lukemaan, joten heppalehtien sarjakuvat ovat mitä soveliainta lukuharjoitusta) ja Legoilla rakenteleva eskari-ikäinen ryhtyy auttamaan äitiä sämpylöiden leipomisessa. Päivän mittaan ohjelmaan ehtii kuulua vielä vaikkapa äidin ääneen lukemaa klassikkokirjallisuutta (tällä hetkellä menossa Charles Dickensin "Joululaulu"), yhdessä laulamista, pari tuntia leikkimistä lumihangessa, pelejä ja englannin- tai ruotsinkielinen lastenelokuva.

Unschooling on ihan hyvä idea, jos onnistuu järjestämään ympäristön ja olosuhteet sopiviksi. Kun taloon ei hankita mitään tyhjänpäiväistä, vaan lelut, pelit, kirjat ja elokuvat on valittu oppimista silmällä pitäen, ei ainakaan alkuopetusvuosina tarvita juurikaan muodollista opetusta. Tietysti asia riippuu lapsen kyvyistä ja taipumuksistakin. Jotkut lapset ovat kiinnostuneita kaikesta, jotkut taas pitäytyvat muutamaan harvaan kiinnostuksen kohteeseen, ellei heille aktiivisesti tarjota muutakin. Radikaaleimmat unschooling-ihmiset ovat sitä mieltä, että täyttäköön lapsi päivänsä täysin oman mielenkiintonsa mukaan vaikka tietokonepeleillä - oppimista se on sekin. Olen kuitenkin huomannut, että tuollainen asenne johtaa helposti oppimisen yksipuolisuuteen; vanhempien velvollisuus on mielestäni ainakin tutustuttaa lapsi kaikkiin kulttuurin saavutuksiin, jotta lapsi tietäisi, mistä kaikesta voi valita! Ja kun suomalaisvanhempien toive kai yleensä on, että lapsi saisi peruskoulun päästötodistuksen, peruskoulun oppimäärän vaatimukset joutuu jollakin lailla ottamaan huomioon, joten mikään oppiaine ei saa jäädä lapselle kokonaan vieraaksi.

Miltä kotikoulussa näyttää?

Kun vanhempi poikamme aloitti kotikoulun, mieheni pohti, pitääkö yhdestä huoneesta sisustaa "kouluhuone". Esim. Montessori-menetelmässähän oppimistila ja -välineet pidetään selkeästi erillään muista tiloista ja välineistä. Kouluhuoneen sisustaminen olisi todella hauskaa, mutta arjessa on käytännöllisintä, että oppiminen niveltyy mahdollisimman luontevasti kotiympäristöön ja kodin toimintoihin. Niinpä meillä, kuten monessa muussakin perheessä, keittiö "kodin sydämenä" on luonteva opiskelupaikka. Lapset luonnollisesti oppivat kaiken aikaa ja kaikkialla, mutta myös ns. tavoitteellista oppimista tapahtuu meillä ympäri taloa, ja oppimisen kiihokkeita on joka puolella. Tärkeintähän on tarjota lapsille virikkeitä ja välineitä oppimiseen, jolloin he hoitavat suurimman osan oppimisesta ihan itse.

Keittiön iso pöytä on hyvä paikka taideprojekteille, ja kirjalliset tehtävät tehdään pitkälti saman pöydän ääressä, koska siihen mahtuvat kaikki lapset yhtaikaa, ja minulla on usein mahdollisuus samalla tehdä kotitöitä tai istua itsekin opiskelemassa omia kiinnostuksen kohteitani. Keittiökaappien oviin on kiinnitetty tekstaus-, käsiala- ja numeromallit, jotta ne ovat tarvittaessa helposti saatavilla. Jääkaapin ovessa on kirjain- ja numeromagneetit, joista lapset ovat tykänneet muodostaa sanoja tai tehdä toisille laskutehtäviä - leikkiä ja ajankulua, joka on samalla oppimista. Yksi keittiön kaapeista on varattu lasten oppikirjoille, kynille, vesiväreille yms.

Seuraavaksi suosituin opiskelupaikka on olohuone. Olohuoneen lattialle levittäytyvät askarteluprojektit, ja käsitöitä tehdään usein sohvalla; käsityötarvikkeet ja -välineet löytyvät enimmäkseen olohuoneesta. Käsitöitä tehdessämme kuuntelemme usein äänikirjoja, jotka nekin monesti liittyvät lasten ajankohtaisiin opiskeluaiheisiin, ja olohuoneen cd-soittimella kuunnellaan säännöllisesti myös tyttären englannin kirjan kappaleet (pojan kirjaan emme valitettavasti ole saaneet cd:tä) sohvalla lekotellen. Varastohuone on ompelukoneen sijoituspaikkana, joten koneompelutyöt tapahtuvat siellä, ja työhuoneessa katselemme dvd-elokuvia tietokoneelta. Lastenhuoneessakin opiskellaan, sillä tehokkaana ja ovelana ihmisenä olen liittänyt iltasadut osaksi opinto-ohjelmaa... Ja luonnollisesti niin lastenhuoneessa kuin muuallakin on hyllyittäin kirjoja kaikesta mahdollisesta!

Siis kaiken kaikkiaan "kotikoulu" taitaa näyttää ihan tavalliselta lapsiperheen kodilta!

Imperiumi

6-vuotias kuopus opettelee parhaillaan lukemaan ja kirjoittamaan. Kaivoin tänään pitkästä aikaa esille tuttavan lahjoittamat muovikirjaimet, taitavat olla jonkin muinaisen leikkikoulun jäämistöä... Tavallisimmat kirjaimet on ilmeisesti aikanaan puhki kulutettu, sillä jäljellä on aika paljon vieraita kirjaimia ja ihan liian vähän tavallisimpia vokaaleja ja konsonantteja. Kuopus keksi, että voisimme itse tehdä kirjaimia lisää! Niinpä piirsimme ja väritimme kartongille kirjaimia ja leikkasimme ne irti, minkä jälkeen olikin hyvä kirjoitella. 6-vuotias ei ollut turhan vaatimaton valitessaan ensimmäistä sanaansa.