Tavallinen, hieno päivä

Taas hieno päivä! Ei siis varsinaisesti sään puolesta, sillä on satanut lähes tauotta jo viikon, ja tänään tuulee sen verran rajusti, että pitkään jatkunut ruska taitaa saada surkean lopun... Mutta aamupäivällä oli jälleen yksi erityinen hetki, jolloin sain iloita perheessämme vallitsevasta oppimisen hengestä. Seiskaluokkalainen laski isänsä pyynnöstä tämän piirtämän kaivinkoneen kauhan pinta-alaa, neljäsluokkalainen perehtyi kirjastosta lainaamaansa "Sarjakuvapiirtäjän käsikirjaan" ja ekaluokkalainen mittaili kartasta Saimaan saaria ja muunsi millimetrejä kilometreiksi! Kaikki tämä siis varsinaisen "koulupäivän" ulkopuolella.

Ja tässä vielä kuva ylpeästä seiskaluokkalaisesta "kotitaloustunnilla" valmistamansa teetarjoilun äärellä:

Eräs kesäinen koulupäivä

Oppiminen on osa elämää - kotikoulumme ei ole koskaan varsinaisesti "lomalla". Kesäisin tosin retkeilyltä ja uimarannalla lojumiselta ei jää yhtä paljon aikaa kirjalliselle opiskelulle kuin talvisin, mutta sitäkään emme lopeta kokonaan, jotta ei ole syksyllä taas vaikea tottua kirjatehtäviin. Saamme myös pitää muodollisen opiskelun tuokiot - "oppitunnit" - mahdollisimman lyhyinä ja vähissä, kun opiskelu jakautuu tasaisesti koko vuodelle.

Tässä välähdyksiä erään kesäisen päivän hetkestä, jolloin kukin lapsista omistautui oppimiselle omalla tavallaan:

Kuudesluokkalainen lojuu sohvalla lukemassa pyjamasillaan - olisikohan scifiä? Vieressä muita mielilukemisia, esim. Tähdet ja avaruus -lehti sekä "Elävää matematiikkaa".

Kolmasluokkalainen tekee matematiikan tehtäviä pikkuveljen synttärikakun jäännösten vieressä...

... ja juuri seitsemän vuotta täyttänyt tuleva ekaluokkalainen kokoaa maailmankarttaa nähtävyyksineen.

Oppimista on kaikkialla joka hetki - oppimista voi toisinaan tapahtua siihen varta vasten varatussa paikassa, varta vasten varatulla ajalla ja välineillä tai spontaanisti ja suunnittelematta, paikan ja hetken mahdollisuuksia hyödyksi käyttäen, sitä voi tapahtua ohjattuna tai omin päin, lukemalla, kuulemalla, näkemällä, tekemällä, tuntemalla... Jokaisella on oma oppimistyylinsä, ja samakin ihminen oppii eri asioita eri vaiheissa eri tavoin. Kotona pyrin tarjoamaan lapsille monipuoliset oppimismahdollisuudet, jotta kukin löytäisi omat tapansa oppia. Elämystä pidän oppimisessa tärkeänä.

Välähdyksiä kotikoulusta

Tältäkin kotikoulu voi joskus näyttää... Sisustuksen hienot yksityiskohdat eivät oikein pääse esiin, kun lasten isot projektit valtaavat alaa!

Esikoululaisella oli kuvanottohetkellä meneillään merirosvokausi, joka herätti myös siitä asti jatkuneen kiinnostuksen purjelaivoihin. Legoista ja Duploista on syntynyt monta purjelaivaa, usein varsin yksityiskohtaisesti mallin mukaan, kuten tämäkin versio köysistöineen (purjeeksi ei sillä hetkellä löytynyt valkoista):

Se on sittemmin vaihtunut intohimoiseen kiinnostukseen ritariaikaa kohtaan, ja kirjastosta löytyikin onneksi monta todella perusteellista kirjaa linnoista, ritarien varusteista, aseista, feodaaliyhteiskunnasta, elämästä linnoissa jne. Olen itsekin saanut uutta tietoa! Tietenkin on myös valmistettu ritarinvarusteita saatavilla olleista materiaaleista - syntymäpäivätoivelistassa on mm. paksua metallifoliota ja rautalankaa aidon oloisia varusteita varten!

Tunnelmallinen kuva talvisesta "liikuntatunnista" (ja kuten huomaatte, välineet eivät ole ihan viimeistä huutoa...):

Mielestäni on suuri puute, että shakki puuttuu suomalaiskoulujen opetusohjelmasta! Esikoululaisen ja kolmasluokkalaisen shakkiottelu:

Pehmolelujen mielenosoitus (olimme juuri elämänkatsomustiedossa puhuneet sellaisen yhteiskuntajärjestelmän mahdollisuudesta, jossa ei käytettäisi rahaa):

Kotikouluarkea

Yllä 6-vuotiaan kirjoittama tarina; tässä teksti selkokielellä: "Heräsin. Kuuntelin. Hytissä paloivat valot. Sitten kuului ääni, joka sanoi: 'Kädet ilmaan!' Sitten varjoista tuli miekkonen, jolla oli konepistooli."

Periaatteessa opiskelemme ilman vapaapäiviä - elämähän on oppimista! - mutta koulujen loma-aikoina otamme kieltämättä hiukan rennommin, tai ainakin opiskelemme hiukan eri tavalla. On kuitenkin hauska huomata, kuinka lapset opiskelevat koko ajan! Esimerkiksi jonakin kuvitteellisena aamuna yksi lapsista täyttää sanaristikkoa, toinen askartelee joulukortteja ja kolmas rakentelee Legoilla - monipuolista oppimista, unschoolingia parhaimmillaan! Välillä puuhat vaihtuvat: ristikon täyttäjä siirtyy kehittelemään matemaattisia teorioita (12-vuotias!), askartelija alkaa lukea (9-vuotias on oppinut hitaahkosti lukemaan, joten heppalehtien sarjakuvat ovat mitä soveliainta lukuharjoitusta) ja Legoilla rakenteleva eskari-ikäinen ryhtyy auttamaan äitiä sämpylöiden leipomisessa. Päivän mittaan ohjelmaan ehtii kuulua vielä vaikkapa äidin ääneen lukemaa klassikkokirjallisuutta (tällä hetkellä menossa Charles Dickensin "Joululaulu"), yhdessä laulamista, pari tuntia leikkimistä lumihangessa, pelejä ja englannin- tai ruotsinkielinen lastenelokuva.

Unschooling on ihan hyvä idea, jos onnistuu järjestämään ympäristön ja olosuhteet sopiviksi. Kun taloon ei hankita mitään tyhjänpäiväistä, vaan lelut, pelit, kirjat ja elokuvat on valittu oppimista silmällä pitäen, ei ainakaan alkuopetusvuosina tarvita juurikaan muodollista opetusta. Tietysti asia riippuu lapsen kyvyistä ja taipumuksistakin. Jotkut lapset ovat kiinnostuneita kaikesta, jotkut taas pitäytyvat muutamaan harvaan kiinnostuksen kohteeseen, ellei heille aktiivisesti tarjota muutakin. Radikaaleimmat unschooling-ihmiset ovat sitä mieltä, että täyttäköön lapsi päivänsä täysin oman mielenkiintonsa mukaan vaikka tietokonepeleillä - oppimista se on sekin. Olen kuitenkin huomannut, että tuollainen asenne johtaa helposti oppimisen yksipuolisuuteen; vanhempien velvollisuus on mielestäni ainakin tutustuttaa lapsi kaikkiin kulttuurin saavutuksiin, jotta lapsi tietäisi, mistä kaikesta voi valita! Ja kun suomalaisvanhempien toive kai yleensä on, että lapsi saisi peruskoulun päästötodistuksen, peruskoulun oppimäärän vaatimukset joutuu jollakin lailla ottamaan huomioon, joten mikään oppiaine ei saa jäädä lapselle kokonaan vieraaksi.